tiistai, 6. toukokuu 2014

Minä ja minun miehet

Viimepäivinä on alkanu pyörimään päässä vanhat ja nykyinenkin parisuhde. Mitä on tullut koettua, opittua menetettyä. Ja olenko tyytyväinen siihen mitä miulla on? Ainakaan viellä en osaa vastat. Nyt kuitenki kerron teille neljä kaatunutta rakkaustarinaa ja meneillään olevaa stooria.

Muistan niin selkeesti ajan, ku olin viellä yläasteela. Kaikesta teki niin vaikeeta ja hankalaa. Mulla oli sillon isoin ongelma. Ei poikakaveria. Mitään en nii kovaa halunnukaan, ku poikaystavää. Sitä sitten epäsosiaalisena ihmisenä hain internetin syövereistä. Mahan pohjaa kutkuttaa ku pojat huomioi. Kuiteskin vaan yhden kanssa tuli juteltuun enempikin. Poika M ryösti sydämmein ekana.

Tarina1.

En ole ikänä nähnyt tätä kaveria, en kuvaa tai mitään. En edes ääntä kuullut. Seison kylmissäni kauppatorin reunalla kengät loskasta märkinä. Mielessä pyörii, että oonko ihan hullu ku tälläviisiin suostun tapaan ihan vieraan miehen. Entäs jos se onki joku pedofiili. Tai sit muuten vaan päästänsä vähän kipiä? Ajatus kuitenki keskeytyy, ku joku koputtaa olkapäätä ja kysyy. "Sä oot varmaanki Tiia?". Ei todellakaan rakkautta ensisilmäyksellä. Miettisin, että miten kehtaisin livistää tilanteesta. Ennen ku kuitenkaan ehin lähtee mihenkään ni huomasin, että meillähän oli paljon yhteistä ja juttuakin riitti.

Sain hänestä hyvän ystävän. Luulin sitä rakkaudeksi. Mutta ei, ei se sitä ollut. Hauskaa meillä oli, sitä en voi kieltää ja koettiin paljon yhdessä reilun vuoden aikana. Menetin myös neitsyyteni tälle pojalle.

Muistan vielläkin luissa ja ytimissä sen kun värjöttelin ulkona pakkasessa piilossa, kun hänen mammansa oli kyläilemässä. Minua ei saanut näyttää sukulaisille. Tämän pojan perhe oli hyvin uskonnollinen ja välillä tuntui voimakkaasti siltä, ettei minua hyväksytty osaksi sitä.

Minusta alkoi kehkeytyä nuori nainen ja muutkin pojat huomasivat sen. Suhde alkoi ahdistaa ja pojan A kanssa tuli vietettyä enemmän ja enemmän aikaa. Loppujen lopuksi jätin M:n, jotta voisin panostaa täysillä A:han.

Tarina2.

Leukaan oli ilmestynyt niitti, silmät oli maalattu mustaksi kajaalilla. Musta nahkarotsi ja revityt farkut jalassa istuttiin kotikunnan ABC asemalla oottamassa poikia. Olin niin itse varma ja vapaa. Oli jotenki upeeta kuuluu johonki porukaan, mikä oli jotain "kovempaa". Nyt kun miettii, ni eihän me tehty ikinä mitään varsinaisesti yhdessä. Notkuttiin vaan millon missäkin ja jauhettiin paskaa. Kuitenkin kuuluin johonkin. A oli minusta niin komee. Miten joku niin hyvän näkönen pystyskin pitämään musta. Ja voi sitä tunnetta ku se kosketti mua. Jotain mitä en oo unohtanu vielläkään. Ehittiin pyörii yhdessä vaan ehkä kuukauden, kun mun sisko riintautus osan poikien kanssa. Jäljellä oli vaan mä ja A. Jonka valitsi lopulta kaverinsa. Ei ehitty ikinä ees pussaamaan, mutta silti en oo ketään kohtaan tuntenu samalla tavalla.

Mahtava ystävyys välillämme muuttu ahdisteluks ja kiusaamiseksi hetkessä. Pisteen tein jutulle poliisi laitoksen kautta rikosilmoitusta tehdessäni. Sen pojan takia meinasin menettää tärkeimmän ihmisen viereltäni. Oman siskoni.

Päätettiin siskon kanssa lähtee mökille pohjoseen ottamaan etäisyyttä. Sovittiin myös, et etitään uudet miehet ittelemme ja näytetään, ettei tarvita A:ta ja kumppaneita. Me saadaan ketä me halutaan. Ja niinhän me saatiinkin.

Tarina3.

Lapin kesä parhaimmillaan. Istutaan nuotio paikalla uusien tuttavuuksien kanssa. Meijät otettiin ihanan lämpimästi ja avoimesti vastaan. Sain reissulta ihan parhaimmat kaverit, joista viellä yksi on edelleen hurjan rakas. Kuitenkin takaisin aiheeseen ja tunnelmaan. Porukkaan kuului poika T. Heppu jolla energiaa riitti ja sätti menemään suuntaan ja toiseen. Hän rakastui minuun, eikä kyllä semmosta hölmöläistä minäkää voinu vastustaa. Vietettiin koko se pari viikkoa toistemme kanssa aamusta iltaan. Meistä tuli tosi läheisiä. Mut kuitenki koitti se päivä ko piti lähteä kotiin. Viimeisenä yönä T tuli kaverinsa kanssa mökille yöksi. Tapeltiin koko helvatan yö. Nälvimistä puolin sun toisin. Se tais olla ero ahdistusta jo. Mököttäessäni puuliiterissä T tuli juttelemaan. Pyys anteeks ja totes ettei halua olla ilman mua. Sovittiin, että tulee kestämään vaikka välissä olikin se reilu 1000km. Viimeinen rutistus ja lupaus, nähdään pian. Kyyneleet pitkin poskia nään auton takalasista ku poikien hahmot häviää.

Yhteyden pito ei kuiteskaan loppunu ja jo parin viikon päästä pojat ilmestys meille. Se oli kaikkien aikojen mahtavin kesä. Rakastan niitä ihmisiä vielläkin niin paljon. Pidettiin tiivisti yhteyttä ja oltiin pitkään vastarakastuneita kuhertelioita. Vierailtiin vuoron perään toistemme luona ja koitettiin tehdä kaikkemme, että tä sude kestäis. Hommaa kuiteskin kalvo sen 1000km lisäks T:n letopallo harrastus, joka vei paljon aikaa. Sen lisäks T oli meikäläistä 3 vuotta nuorempi. Se on aika paljon tuossa iässä.

Suhde päättys ikävällä tavalla, ettei T ottanut enää mitän yhteyttä.

Olin puoli vuotta ilman yhtäkään miestä ja nautin sikuudesta. Halut ottivat kuiteskin vallan ja siitä pääseekin suraavaan tarinaan.

Tarina4.

En muista tästä kesästä oikeen mitään. Tuli ryypättyä ja tehtyä tyhmyyksiä. Ja jossain välissä mies C vaan tuli kuvioihin mukaan. Hänestä tai koko suhteesta ei ole hyvää sanottavaa. Suhde perustui pelkkään seksiin ja hänen arvostus minua kohtaan oli olematon. Puoli vuotta roikuin siinä mukana ja sitten riitti.

Samana kesänä kun sähelsin C.n kanssa tutustuin myös nykyiseen mieheeni. C.n jätettyäni taistelin muputin ittelleni ja ollaan katteltu toisiamme reilu kolme vuottaa yhdessä joista kaksi kihloissa. Rakastan häntä ihan hirmusesti, mutta on tullut myös opittua, että suhde vaatii töitä. Tällä hetkellä seison tilanteesa, jossa sydän vetää minuu kahteen eri suuntaan. Toinen toisi mukanaan tulevaisuuden nykyisen mieheni kanssa. Sellaisen, mistä ollaan suunniteltu jo alusta alkaen. Toinen tie veisi pohjoiseen. Miehen luo, jonka olen tuntenut pienestä pitäen. Johon voin luottaa ja kenen kanssa oon aina voinu olla oma itteni. Mihen jota oon kohdellu väärin, mut joka on silti aina pysyny mun vierellä.

Luulen, et tätä päätöstä en pysty vaan päättämään. Aika saa näyttää.

Ja nyt ettei minuu ihan haukuta ni tahdon viellä korostaa, että rakastan todella miestäni, mutta se rakkaus on erilaista, mitä tunnen parasta ystävääni, ihmistä, jota rakastan ja vihaan enemmän kuin mitään. No aika näyttää.

 

tiistai, 6. toukokuu 2014

Hupsista...

Nyt on tainnu käydä niin, et miun kirjotus into ehti lopahtamaan, ennen ku alikoikaan...Tarkotus olis kuitenskin nyt jatkaa siihen mihin jäin. Ja juttua on tulossa PALJON.

keskiviikko, 11. joulukuu 2013

Mestarit ja Johto

Nyt haluan puhua kyllä kaikkien naisien puolesta, jotka sattuvat rakennuksilla työskentelemään. Kuulin taas tuttavalta, ettei töitä ole löytynyt vaikka kuinka hakee. Toisaalta sen ymmärtyy kun nyt on hiljaista työrintamilla, varsinkin rakennuksilla. Mutta miten on mahdollista, että nämä minun tuttava piiriin kuuluvat miehet, joille ainoa tärkeä asia on hauskan pito saavat töitä. Ryyppäämällä, rällästämällä, myöhästelemällä, olemalla pois töistä, eikä työnantajaa kiinnosta. Mutta sitten tämä tyttö. Jonka tiedän saaneen koulu ajoilla stipendejä hyvästä työstä, olen nähnyt hänen käden jälkensä ja tiedän tunnolliseksi työntekiäksi. Ei, häntä ei valittu.

Vaikka aina vakutellaan, että valintaan ei vaikuttanut sukupuoli, on sitä välillä vähän vaikea uskoa. Suorastaan mahdoton.

Itselläni on aivan samanlaisen toiminnan uhriksi joutumisesta kokemusta.

Otetaan toinen esimerkki. Hain vuosi sitten töitä epätoivoisesti ja pääsin lopulta erään vuokrafirman haastatteluun. Siellä sitten kyselin ja paikkoja rakennuksille esittäen samalla minun (oikeastikkin) hyvät paperit ja cv:n. Mutta mitä minä sainkaan vastaukseksi. "Valitettavasti meillä ei nyt kyllä oo mitään rakennus hommia, mut tässä olis tämmösiä siivoojan paikkoja".

Menin siis siivoojaksi. Vaikka heidän sivuiltansa näki selkeästi heidän hakevan apumiehiä asuin alueellani. Ja sukupuolihan ei vaikuttanut mitään.

Nyt vasta, kun olen aikani toiminut rakennus siivoojana, olen päässyt välillä työmailla näyttämään mitä osaan kyseenalaisten katseiden ympäröivänä ja on todettu, että teen paremmin hommani, kuin moni muu mies.

Onhan se totta, ettei pieni nainen pysty vyysisesti aivan samaan kuin raavas mies, mutta ratkaiseeko tämänkin homman pelkästään voima ja perinteet?

Eikö työnantajat enää välitä hyvistä, tunnollisista, tarkoista ja reippaista työntekijöistä jotka hoitavat hommansa huolella, mutta ripeästi?

Eikö myös meille munattomillerakennusmiehille voitaisi antaa mahdollisuus?

 

 

 

tiistai, 10. joulukuu 2013

Meidän koti.

Ajattelin nyt näin ensi alkuun esitellä oman kotini sisustuksen. Täälläkaikki on tehty pienellä rahalla, joko saatu taikka sitten ostettu alennuksista tai kirppareilta. Ja koska vuokralla asutaan ei seiniin,lattioihin, kaapinoviin tai muihin pysyvimpiin rakenteisiin oo voinu kajota. Mut kuitenkin, asunto on kolmio ja neliöitä on se 73,5m2.

 

Olohuone

Meitin olohuoe (niin ku kuvistakin näkyy) on vähän sekasessa kunnossa. Muutenki musta jotenki tuntuu et siitä on mahdoton saada selkeetä, mutta toisaalta tykkään siitä aika paljon ihan tollasenaankin. Toi olohuone on tavallaan kuin kahtiin jaettu ihan vaan sen takia ku yksinkertasesti nuita kalusteita ei saa laitettuu toisellepuolelle huonetta. Onneks kuitenki mun harrastuksen myötä saatiin käyttöön koko olkkari. Tanko mahtuu sopivasti toiselle puolelle huonetta. (Nii ja tanko tanssista tuun tekemän postauksen viellä jossain välissä.)

Jos mun tosta olkkarista pitäis valita lempi esine, ni niitä olis kaksi. Vanha katto kruunu ja toi mun tankoni.

DSCN0012-normal.jpgDSCN0030-normal.jpg

 

DSCN0029-normal.jpg   DSCN0041-normal.jpg

(mulle hyvin tärkeä kuntoilu välinen, tanssi tankoni.)                             (silmäteräni, olkkarin kattokruunu)

Eteinen

Eteisessä ei oo meidän käsiälää kuin matto,lipasto ja juliste. Nii ja sitten se mun kuollu orkidea siinä lipaston päällä, mut tuun varmaanki siihen jonkun söpön hyasintin viellä tällä viikolla laittamaan.

Se mitä ny tosta kertoa ossaan on se että iso on ja kätevän mallinen. Eipä siintä oikee mitää kerrottavaa keksi.Lempi esine on ehdottomasti toi goldencapin juliste ku se antaa nii mukavasti väriä ja miellyttää vaa jotenki tota mun silmääni.

DSCN0033-normal.jpg

Keittiö

Keittiöstähän mulla ei oo mitään hyvää sanottavaa. Se on todella tyhmän mallinen, aivan liian vähän kaappitilaa ja niin kauhian pieni. Siellä on tosi vaikee kokata, eikä todellakaan voi suurta määrää ihmisiä kutsuu syömään. No iso jääkaappilöytyy sentään vähäsen lohduttamaan.

DSCN0075-normal.jpg

Suihku/kodinhoitohuone

Tä on minusta ehkä paras osa kotia. Se et kerrostalo asunnossa sulla on suihku ja wc erikseen. Ja se oli kyllä varmaan painavin syy miksi tänne muutettiin, tietenkin heti halvan vuokran jälkeen. Harmi vaan ettei sekään enää auta mua lohduttamaan tän kodin suhteen.

DSCN0039-normal.jpg

 

Makkaria ja vessaa en viitsinyt kuvata koska henkilökohtaisesti inhoon ite niitä aika lailla. Niisä ei oo mitään erikoista tai hienoa. Täynnä esineitä jotka ei todellakaan sovi yhteen. Ja ku sitä kiinnostusta ei oo enää laittaa tätä kämppää hienoksi ni oon päättänyt antaa olla vaan. On meilä sitte myös tääl viellä tietokone/vierashuone ja iso parveke, missä ja molemmissa vähän tätä sekavuuden vikaa.

Luultavasti me tullaan muuttamaan täältä pois heti ku mahdollista. Ollaan jo reilu vuosi asuttu mutten oo viellä kertaakaan tuntenut, että tä ois mun koti. En viihdy sitten yhtään. Mut toivon mukaan unelmat toteutuu pikku hiljaa, ja kohta saan olla jossain korvessa punasen pirtin ja perunamaan emäntänä.